maanantai 5. marraskuuta 2012

Unikankareella valmistaudutaan Yliopistoon


Unikankareen tiede- ja taideneuvos Gytha tässä hei. 


Tämän syksyn teemana tai ehkä pikemminkin pienoisena sivujuonteena Unikankareen viikko- ja viikonlopputapaamisissa on ollut valmistautuminen yliopistoon. Unikankareella on nimittäin ilo ja kunnia emännöidä kuningaskunnan tason tiede- ja taidetapahtumaa Drachenwaldin yliopistoa isänpäiväviikonloppuna.

Brinkhallin kartano odottaa yliopistoväkeä saapuvaksi perjantaina.


Kuningaskunnan tason tapahtumalla tarkoitetaan viittä suurta tapahtumaa, jotka järjestetään vuosittain ja joille eri paikallisyhdistykset ympäri Eurooppaa hakevat järjestämislupaa kansainväliseltä organisaatiolta eli kuningaskunnalta.

Muita tämän tason tapahtumia eli kruunajaisia ja kruununturnajaisia on järjestetty Suomessa eli Aarnimetsän paronikunnassa tiuhaan.  Mutta Kuningaskunnan Yliopistoa ei ole järjestetty Suomen maaperällä ainakaan 15 vuoteen. Meillä unikankarelaisilla on ollut siis suuret paineet järjestää onnistunut tapahtuma, jotta saisimme yliopiston toistekin tänne Pohjolan perukoille. 

Ajattelin hiukan avata tapahtuman järjestelyprosessia ja sitä mitä ennakkovalmisteluja olemme yhdessä tehneet, koska se valaisee hyvin sitä, miten hienoa porukkaa pitäjässämme asuu. 

Hakemuksesta käyttökieltoon


Kaikki alkoi noin vuosi sitten, kun Suomen tasolla keskusteltiin Yliopiston hakemisesta Ahtelan leirikeskukseen. Unikankare päätti ryhtyä sponsoroimaan tapahtumaa eli toimimaan tapahtuman vastuullisena taustaorganisaationa.

 Myfanwy päätti ryhtyä pääjärjestäjäksi ja minusta tuli pääkokki tapahtumaan.  Valitsemme  järjestäjätiimiin myös kaksi apuautokraattia Elianan ja Lunan. Hakemusta viilattiin jouluntienoo ja se lähetettiin kuningaskuntaan ennen uuttavuotta. 

Aika pian minulla alkoi raksuttaa, minkälaiset pidot haluaisin järjestää. Luulin vielä tuolloin, että tapahtuma järjestettäisiin Ahtelassa, joka on varsinainen pääkokin unelma. Apuvälineitä ja uuneja löytyy joka lähtöön ja leirikeskuksessa on useampi keittiö esimerkiksi työpajakäyttöön. 

Unelmastamme on kovaa vauhtia tulossa totta - Yliopisto järjestetään Aarnimetsän alueella ja vieläpä näin hienossa ympäristössä.


Kevään ajan jännitimme, miten hakemuksemme käy. Kuulimme huhuja, että tapahtumaa oli haettu myös Englantiin ja Saksaan. Kuulimme myös, että Aarnimetsässä järjestettäisiin tulevat Kesäkruunajaiset. Uskomme siihen, että iso tapahtuma annettaisiin näin pian uudestaan Aarnimetsän järjestettäväksi, alkoi hiipua pikkuhiljaa. 

Mutta toisin kävi. Vähän ennen kruunajaisia saimme tiedon, että yliopisto järjestetään kuin järjestetäänkin Aarnimetsässä ja Unikankareella. Asiasta riemuitsivat muukin kuin vain oman pitäjän väki ja auttamaan lupautui myös moni pitäjän ulkopuolelta. Suunnittelimme innoissamme ravioleja, heraldisia ruokalajeja ja muuta kunnianhimoista ja näyttävää pitoihin. 

Majoitustilat sijaitsevat Kavaljeerisiivessä. Sen rakentamiseen on käytetty 1500-luvun tiiliä.

Sitten viikko päätöksen jälkeen tuli varsinainen pommi. Olimme varanneet tapahtumapaikan alustavasti jo marraskuussa. Nyt sitten heinäkuussa ilmoitettiin, että tapahtumapaikan keittiöön olisi tulossa iso remontti ja tapahtumapaikka olisi käyttökiellossa tapahtumamme aikaan. Uusi paikka pitäisi siis löytää parissa viikossa tai menettäisimme järjestämisoikeuden. 

Kartanotunnelmaa Brinkhallin malliin

 

Voisi kuvitella että sadan hengen leirikeskuksen löytyminen lähialueelta olisi helppoa. Käytännössä vaihtoehtoja paikoiksi on koko Suomessa vain muutama. Suurin osa leirikeskuksista on liian pieniä tarpeisiimme. Mitä suurempi leirikeskus on kyseessä, sitä suurempi todennäköisyys on, että leirikeskuksen keittiötä saa käyttää vaan sen oma emäntä. Sehän ei meille käy, koska keskiaikaiset pidot ovat olennainen osa tapahtumiamme. 

Kartoitimme ja kartoitimme erilaisia vaihtoehtoja. Aloimme olla jo epätoivoisia, kunnes löysimme yhden aika epätavallisen vaihtoehdon. Brinkhall on 1700-luvun kartanoympäristö Turun Kakskerrassa, mutta siellä saa käyttää keittiötä itse ja myös yöpyä lattiamajoituksessa. 

 Brinkhall on toiminut myös Hovimäki-sarjan kuvauspaikkana - Joku ehkä muistaa sarjasta tämänkin tapetin.

Komean kartanon vuokra onkin sitten hiukan leirikeskusta korkeampi, joten tapahtuman hinta jouduttiin nostamaan normaalia korkeammalle. Historiallinen rakennus aiheutti myös monia rajoituksia esimerkiksi tapahtumapaikan koristeluun. Onneksi Brinkhallin seinäpinnat ovat keskiverto leirikeskusta keskiaikaisemman näköisiä, joten koristellulle ei ole varsinaisesti tarvettakaan. 

Päädyimme siis lopulta viimeiseen vaihtoehtoomme eli tunnelmalliseen Brinkhallin kartanoon. Oikeastaan suurin ongelma kartanossa on se, että keittiö ei ole läheskään samaa tasoa kuin modernissa Ahtelassa. Keittiötä varten Unikankare lainaa astioita ja välineitä ympäri paronikuntaa. Ostimme myös pitäjälle uusia tarvikkeita keittiöön. Uusi tapahtumapaikka ja keittiöresurssien vähyys aiheutti myös ylimääräistä päänvaivaa pitojen suunnittelussa. 

Lyhtyjen loisteessa


Koska tapahtumapaikalla on tulentekokielto, ei siellä saa myöskään polttaa kynttilöitä. Niinpä rupesimme Unikankareella pohtimaan päämme puhki, miten saisimme askarreltua ajanmukaisen näköisiä lyhtyjä led-kynttilöille. Ideoita heiteltiin niin pilttipurkeista hillopurkkeihin ja silkkipaperista leivinpaperiin. Etsimme myös renessanssilyhtyjen kuvia internetin ihmemaailmasta, jotta tiedämme, mitä lookia tavoitella. 

Tämän tyyliseen lyhtyyn pyrimme...

 ja tällainen oli lopputulos.

Eipä olisi tästäkään projektista tullut mitään ilman meidän multitalentteja muinaisteknikkojamme. Nana antoi työpajansa käyttöömme. Nana oli myös sahannut meille valmiiksi kuusikulmaisia pohjapaloja löytämistään puun ja vanerin palasista. Kokosimme pohjan  ja yläosan palaset lyhdyiksi katkaistujen hammastikkujen avulla. Tämä oli helpommin sanottu kuin tehty. Tikkujen piti olla juuri samanpituisia, jotta lyhdyistä tulisi suoria ja ne pysyisivät hyvin pystyssä.

Lyhty poikineen. Nanan varastoista löytyi myös juuri pääkokin päähän sopiva pinkki pitsimyssy .


Valmiisiin lyhtyrunkoihin liimasimme sitten Amalin lahjoittamaa pergamanataa, joka on melkein kuin oikeaa pergamenttia. Saimme aikaiseksi 14 lyhtyä parissa tunnissa! Valmiista lyhdyistä tuli kaiken kaikkiaan kymmenen kertaa paremman näköisiä kuin olin etukäteen kuvitellut.

Pastaa pitäjän voimin

 


Unikankareella tehdään myös etukäteen ruokalajeja näin yliopiston alla ja osa ruuista tehdään useamman pitäjäläisten voimin. En suostunut luopumaan unelmastani tarjota itsetehtyjä ravioleja pidoilla, vaikka tapahtumapaikka vaihtuikin. Niinpä pyöräytimme eilen neljän hengen voimin 500 raviolia Myffylässä. Vielä olisivat ainekset noin 200 ravioliin jäljellä. 

Eliana vaivaa taikinaa..
Gytha veivaa pastakonetta...

ja Myffy täyttää raviolit.


Pastakone tuli luokseni tiistai-iltana. Keskiviikkoaamuna aloin tehdä ensimmäistä kokeilupastaa. Siinä vaiheessa meinasi epätoivo iskeä: Taikina tarttui joka paikkaan ja hajosi koneessa jatkuvasti. Onneksi seuraavat kokeilut olivat parempia ja lauantaina loppua kohden pastakoneen veivaaminen sujui jo hyvinkin joutuisasti. 

Valmiita ravioleja syntyi hurjaa tahtia.


Ravioleja teen Maestro Martinon alkuperäisohjeella. Täytteeseen tulee parmesaania, mozzarellaa, sahramia, voita  minttua ja basilikaa. Alkuperäisohjeessa basilikan tilalla käytetään lehtimangoldia, jota on kuitenkin vaikeaa saada Suomesta. Niinpä päätin korvata sen basilikalla. Toinen hyvä korvausvaihtoehto olisi ollut pinaatinlehdet.  Vielä en ole yhtään raviolia maistanut, joten mausta en osaa vielä sanoa yhtään mitään. Mutta en mä usko, että tuo voi pahaakaan olla!

Täytteemme näytti hiukan Aura-juustoraasteelta.