Unikankareella valmistaudutaan Yliopistoon

Unikankareen tiede- ja taideneuvos Gytha tässä hei. 

Tämän syksyn teemana tai ehkä pikemminkin pienoisena sivujuonteena Unikankareen viikko- ja viikonlopputapaamisissa on ollut valmistautuminen yliopistoon. Unikankareella on nimittäin ilo ja kunnia emännöidä kuningaskunnan tason tiede- ja taidetapahtumaa Drachenwaldin yliopistoa isänpäiväviikonloppuna.

Brinkhallin kartano odottaa yliopistoväkeä saapuvaksi perjantaina.

Kuningaskunnan tason tapahtumalla tarkoitetaan viittä suurta tapahtumaa, jotka järjestetään vuosittain ja joille eri paikallisyhdistykset ympäri Eurooppaa hakevat järjestämislupaa kansainväliseltä organisaatiolta eli kuningaskunnalta.

Muita tämän tason tapahtumia eli kruunajaisia ja kruununturnajaisia on järjestetty Suomessa eli Aarnimetsän paronikunnassa tiuhaan.  Mutta Kuningaskunnan Yliopistoa ei ole järjestetty Suomen maaperällä ainakaan 15 vuoteen. Meillä unikankarelaisilla on ollut siis suuret paineet järjestää onnistunut tapahtuma, jotta saisimme yliopiston toistekin tänne Pohjolan perukoille. 

Ajattelin hiukan avata tapahtuman järjestelyprosessia ja sitä mitä ennakkovalmisteluja olemme yhdessä tehneet, koska se valaisee hyvin sitä, miten hienoa porukkaa pitäjässämme asuu. 

Hakemuksesta käyttökieltoon

Kaikki alkoi noin vuosi sitten, kun Suomen tasolla keskusteltiin Yliopiston hakemisesta Ahtelan leirikeskukseen. Unikankare päätti ryhtyä sponsoroimaan tapahtumaa eli toimimaan tapahtuman vastuullisena taustaorganisaationa.

 Myfanwy päätti ryhtyä pääjärjestäjäksi ja minusta tuli pääkokki tapahtumaan.  Valitsemme  järjestäjätiimiin myös kaksi apuautokraattia Elianan ja Lunan. Hakemusta viilattiin jouluntienoo ja se lähetettiin kuningaskuntaan ennen uuttavuotta. 

Aika pian minulla alkoi raksuttaa, minkälaiset pidot haluaisin järjestää. Luulin vielä tuolloin, että tapahtuma järjestettäisiin Ahtelassa, joka on varsinainen pääkokin unelma. Apuvälineitä ja uuneja löytyy joka lähtöön ja leirikeskuksessa on useampi keittiö esimerkiksi työpajakäyttöön. 

Unelmastamme on kovaa vauhtia tulossa totta - Yliopisto järjestetään Aarnimetsän alueella ja vieläpä näin hienossa ympäristössä.

Kevään ajan jännitimme, miten hakemuksemme käy. Kuulimme huhuja, että tapahtumaa oli haettu myös Englantiin ja Saksaan. Kuulimme myös, että Aarnimetsässä järjestettäisiin tulevat Kesäkruunajaiset. Uskomme siihen, että iso tapahtuma annettaisiin näin pian uudestaan Aarnimetsän järjestettäväksi, alkoi hiipua pikkuhiljaa. 

Mutta toisin kävi. Vähän ennen kruunajaisia saimme tiedon, että yliopisto järjestetään kuin järjestetäänkin Aarnimetsässä ja Unikankareella. Asiasta riemuitsivat muukin kuin vain oman pitäjän väki ja auttamaan lupautui myös moni pitäjän ulkopuolelta. Suunnittelimme innoissamme ravioleja, heraldisia ruokalajeja ja muuta kunnianhimoista ja näyttävää pitoihin. 

Majoitustilat sijaitsevat Kavaljeerisiivessä. Sen rakentamiseen on käytetty 1500-luvun tiiliä.

Sitten viikko päätöksen jälkeen tuli varsinainen pommi. Olimme varanneet tapahtumapaikan alustavasti jo marraskuussa. Nyt sitten heinäkuussa ilmoitettiin, että tapahtumapaikan keittiöön olisi tulossa iso remontti ja tapahtumapaikka olisi käyttökiellossa tapahtumamme aikaan. Uusi paikka pitäisi siis löytää parissa viikossa tai menettäisimme järjestämisoikeuden. 

Kartanotunnelmaa Brinkhallin malliin

 

Voisi kuvitella että sadan hengen leirikeskuksen löytyminen lähialueelta olisi helppoa. Käytännössä vaihtoehtoja paikoiksi on koko Suomessa vain muutama. Suurin osa leirikeskuksista on liian pieniä tarpeisiimme. Mitä suurempi leirikeskus on kyseessä, sitä suurempi todennäköisyys on, että leirikeskuksen keittiötä saa käyttää vaan sen oma emäntä. Sehän ei meille käy, koska keskiaikaiset pidot ovat olennainen osa tapahtumiamme. 

Kartoitimme ja kartoitimme erilaisia vaihtoehtoja. Aloimme olla jo epätoivoisia, kunnes löysimme yhden aika epätavallisen vaihtoehdon. Brinkhall on 1700-luvun kartanoympäristö Turun Kakskerrassa, mutta siellä saa käyttää keittiötä itse ja myös yöpyä lattiamajoituksessa. 

 Brinkhall on toiminut myös Hovimäki-sarjan kuvauspaikkana - Joku ehkä muistaa sarjasta tämänkin tapetin.

Komean kartanon vuokra onkin sitten hiukan leirikeskusta korkeampi, joten tapahtuman hinta jouduttiin nostamaan normaalia korkeammalle. Historiallinen rakennus aiheutti myös monia rajoituksia esimerkiksi tapahtumapaikan koristeluun. Onneksi Brinkhallin seinäpinnat ovat keskiverto leirikeskusta keskiaikaisemman näköisiä, joten koristellulle ei ole varsinaisesti tarvettakaan. 

Päädyimme siis lopulta viimeiseen vaihtoehtoomme eli tunnelmalliseen Brinkhallin kartanoon. Oikeastaan suurin ongelma kartanossa on se, että keittiö ei ole läheskään samaa tasoa kuin modernissa Ahtelassa. Keittiötä varten Unikankare lainaa astioita ja välineitä ympäri paronikuntaa. Ostimme myös pitäjälle uusia tarvikkeita keittiöön. Uusi tapahtumapaikka ja keittiöresurssien vähyys aiheutti myös ylimääräistä päänvaivaa pitojen suunnittelussa. 

Lyhtyjen loisteessa

Koska tapahtumapaikalla on tulentekokielto, ei siellä saa myöskään polttaa kynttilöitä. Niinpä rupesimme Unikankareella pohtimaan päämme puhki, miten saisimme askarreltua ajanmukaisen näköisiä lyhtyjä led-kynttilöille. Ideoita heiteltiin niin pilttipurkeista hillopurkkeihin ja silkkipaperista leivinpaperiin. Etsimme myös renessanssilyhtyjen kuvia internetin ihmemaailmasta, jotta tiedämme, mitä lookia tavoitella. 

Tämän tyyliseen lyhtyyn pyrimme...

 ja tällainen oli lopputulos.

Eipä olisi tästäkään projektista tullut mitään ilman meidän multitalentteja muinaisteknikkojamme. Nana antoi työpajansa käyttöömme. Nana oli myös sahannut meille valmiiksi kuusikulmaisia pohjapaloja löytämistään puun ja vanerin palasista. Kokosimme pohjan  ja yläosan palaset lyhdyiksi katkaistujen hammastikkujen avulla. Tämä oli helpommin sanottu kuin tehty. Tikkujen piti olla juuri samanpituisia, jotta lyhdyistä tulisi suoria ja ne pysyisivät hyvin pystyssä.

Lyhty poikineen. Nanan varastoista löytyi myös juuri pääkokin päähän sopiva pinkki pitsimyssy .

Valmiisiin lyhtyrunkoihin liimasimme sitten Amalin lahjoittamaa pergamanataa, joka on melkein kuin oikeaa pergamenttia. Saimme aikaiseksi 14 lyhtyä parissa tunnissa! Valmiista lyhdyistä tuli kaiken kaikkiaan kymmenen kertaa paremman näköisiä kuin olin etukäteen kuvitellut.

Pastaa pitäjän voimin

 

Unikankareella tehdään myös etukäteen ruokalajeja näin yliopiston alla ja osa ruuista tehdään useamman pitäjäläisten voimin. En suostunut luopumaan unelmastani tarjota itsetehtyjä ravioleja pidoilla, vaikka tapahtumapaikka vaihtuikin. Niinpä pyöräytimme eilen neljän hengen voimin 500 raviolia Myffylässä. Vielä olisivat ainekset noin 200 ravioliin jäljellä. 

Eliana vaivaa taikinaa..

Gytha veivaa pastakonetta...

ja Myffy täyttää raviolit.

Pastakone tuli luokseni tiistai-iltana. Keskiviikkoaamuna aloin tehdä ensimmäistä kokeilupastaa. Siinä vaiheessa meinasi epätoivo iskeä: Taikina tarttui joka paikkaan ja hajosi koneessa jatkuvasti. Onneksi seuraavat kokeilut olivat parempia ja lauantaina loppua kohden pastakoneen veivaaminen sujui jo hyvinkin joutuisasti. 

Valmiita ravioleja syntyi hurjaa tahtia.

Ravioleja teen Maestro Martinon alkuperäisohjeella. Täytteeseen tulee parmesaania, mozzarellaa, sahramia, voita  minttua ja basilikaa. Alkuperäisohjeessa basilikan tilalla käytetään lehtimangoldia, jota on kuitenkin vaikeaa saada Suomesta. Niinpä päätin korvata sen basilikalla. Toinen hyvä korvausvaihtoehto olisi ollut pinaatinlehdet.  Vielä en ole yhtään raviolia maistanut, joten mausta en osaa vielä sanoa yhtään mitään. Mutta en mä usko, että tuo voi pahaakaan olla!

Täytteemme näytti hiukan Aura-juustoraasteelta.

Jalkineita keskiajalta

Keväällä Unikankareella toteutettiin jo pitkään haaveissa ja suunnitelmissa pyörinyt jalkinepaja. Pajan vetäjänä toimi Aidan eli allekirjoittanut. Paja toteutettiin muutamana viikonloppuna ja jalkineiden viimeistelyä jatkettiin joidenkin osalta vielä kesällä. Pajaan osallistuivat Eliana, Gytha ja Kehrä. 

Jalkineet kaavoitettiin suoraan käyttäjänsä jalkaan sopiviksi vanhan sohvanahan ja verhonipsujen avulla.

Kehrä kopioi kaavoja. Kaiken muun tärkeän ohella elintärkeä kofeiinipitoista teetä sisältävä pannu on kunniapaikalla keskellä pöytää.

Kehrä kopioi kaavoja lehmännahkaan.

Vaalea nahka värjättiin narv-värillä ja rasvattiin värjäyksen jälkeen.

Gythan jalkineenpalat kuivumassa värjäyksen jälkeen.

Pajassa osattiin välillä myös rentoutua.

Jalkineenteon luultavasti haastavin vaihe, kääntäminen. Jalkineet siis ommeltiin kasaan väärinpäin ja sitten ne kasteltiin kääntämisen helpottamiseksi. Tässä Elianan ensimmäinen jalkine osittain käännettynä.

Kääntämisen jälkeen jalkineeseen ommeltiin vielä toinen paksumpi pohja, joka voidaan vaihtaa uuteen, kun se on kulunut liiaksi. 

Aidanin jo sisäänajettu jalkine alapuolelta tarkasteltuna. Lisäpohja ommeltiin jalkineenosien väliin ommeltuun tere-nauhaan. Ompeleet tulevat läpi pohjan sivulta, jotta ne eivät joudu alttiiksi liian kovalle kulutukselle.

Aidanin valmiit jalkineet.

Aidanin ja Elianan jalkineet tehtiin tätä Shoes and Pattens -kirjasta löytyvää löytöä mukaillen.

 Gythan jalkineet muistuttavat hieman tätä. Tosin kärki oli hieman terävämpi. Gythalla oli jo valmiiksi kauan sitten tehdyt jalkineen kaavat, jotka muokattiin paremmin hänelle sopiviksi. 

Kehrä teki pitkävartisemmat jalkineet tätä niin ikään Shoes and Pattens -kirjasta löytyvää löytöä mukaillen. 

Ensimmäiset tilkut valmiina!

Unikankareen tiede- ja taideneuvos Gytha täällä taas.

Pitäjän seinävaateprojekti on lähtenyt jo hyvin käyntiin.

Kankaat ostin ja leikkelin tilkuiksi viikko sitten. Nyt on jo kolme tilkkua valmiina ja neljäs tuloillaan. Tämän kokoiset (25 X 25 cm) tilkut saa valmiiksi melkeinpä yhdessä illassa.

Kuviomallien suunnitteleminen on ollut yllättävän mukavaa puuhaa. Oma patenttiratkaisuni on ollut tulostaa netistä valokuvia esimerkiksi seuran sivuilta ja kopioida ne yksinkertaistaen kirjontamalleiksi. Toisinaan olen poistanut kuvista joitakin yksityiskohtia tai ihmisiä. Toisinaan puolestaan yhdistänyt useammasta valokuvasta elementtejä yhteen. Mutta kukin suunnitelkoon omat kuvionsa omalla tavallaan, kädet ovat vapaat.

Jostain syystä suuri osa Unikankareen kuvista on erilaisista tanssiesityksistä. Eri tansseja onkin päätynyt useammankin tilkun aiheiksi. Toki seinävaatteeseen pääsevät myös kasvivärjäys ja yleinen hengailu ystävien kanssa. Kuvioista tuli vähän liiankin propagandahenkisiä: kaikilla on kivaa, ihmiset tanssivat tai pikniköivät auringon paisteessa Aurajoen rannoilla. No ehkä se houkuttelee paljon uusia jäseniä.

Ensimmäinen valkea tilkku kunnioittaa seuran edesmennyttä tiedotuslehteä Auraa. Auran logo on kopioitu vanhan Aura-lehden kannesta. Toisessa tilkussa ovat puolestaan aiheena kuulut Sahramileivät.

Mikäli vielä valkoinen tilkku vielä mietityttää, minulta saa myös valmiita kuviomalleja. Niitä kun tuli innostuksessa piirrettyä enemmän kuin ehkä jaksan itse kirjoa. Tornit voi puolestaan hyvin applikoida. Minulta saa myös applikointiin valkoista pellavaa, joka jäi yli seinävaatetilkuista.

Tillkuja saa niin viikkotapaamisissa kuin tapahtumissakin. Tosin kannattaa ensin laittaa minulle viestiä asiasta, koska en välttämättä kuljeta tilkkuja mukanani joka viikko. Ainakin Utan luona järjestettävässä viikkotpaamisessa ja Keppiä ja käsitöitä -tapahtumassa tilkkuja on tarjolla, kun mainostelen projektia.

Tilkkuja saa kukin kirjoa halutessaan enemmän kuin kaksi, se on pikemminkin toivottavaa. Näin saataisiin koko seinävaate täyteen. Ainakin kaikkiin sinisiin tilkkuihin olisi mukava saada torni. Päätimme tehdä alkuperäisestä seinävaatteen taustasta ihan oman vaakunaseinävaatteensa Unikankareelle, joten ajattelin sen sijaan lisätä uuteen taustaan kaikkien seinävaatteen kirjojien nimet. Tässäkin on siis yksi syy lähteä mukaan kirjomaan!

Kirjojiakin on ilmoittautunut mukaan mukavasti: Mukana ovat ainakin Magdalen, Luna, Alina, Uta, Gen ja Eliana. Mitä enemmän ihmisiä saadaan mukaan, sitä hienompi seinävaatteesta tulee. Tervetuloa siis mukaan olitpa sitten Unikankareelta tai naapuripitäjästä!

Unikankareen seinävaate

Olisiko jo aika nostaa tämäkin blogi unestaan? Unikankareelle kuuluu nykyään muunmuassa tällaista:

Viime vuonna Aarnimetsässä kirjottiin lohikäärmetilkkuja seinävaatteeksi ja vuoden vaihteessa Unikankareella maalattiin kuolema-aiheisia seinävaatteita. Tämän innostamana on aika tarttua haasteeseen ja aloittaa jo kauan suunniteltu Unikankareen pitäjän oma kirjottu seinävaate.

Tästä se alkaa, Unikankareen seinävaateprojekti!

Toivomuksena olisi, että jokainen osallistuja kirjoisi vähintään kaksi tilkkua: tilkun, jossa on sinisellä pohjalla valkoinen torni (Unikankareen vaakuna) ja tilkun, jossa on valkoisella pohjalla jokin kuvio. Voit myös halutessasi kirjoa vain yhden tilkun, mutta ilmoitathan silloin, kirjotko sinisen tornitilkun vai valkoisen kuviotilkun.

Valkopohjaisen tilkun kuvio saa mielellään liittyä jollain tavalla Unikankareen pitäjään: Se voi olla esimerkiksi jokin unikankarelaisia yhdistävä asia, lempipuuhasi pitäjässämme tai ikimuistoinen tapahtuma Unikankareella tai vaikkapa menneiden Sydäntalvenjuhlien huippuhetkiä. Mikäli mitään Unikankareeseen liittyvää ei tule mieleesi, valkopohjaisessa tilkussa voi olla myös jokin muu kuvio. Tilkuissa voi olla myös kuva-aiheita selventäviä tekstejä.

Valkoisissa tilkuissa voi olla esimerkiksi jotain tällaista.

Unikankareen pitäjä tarjoaa kirjojille pellavatilkut kirjontapohjaksi. Langan materiaalia ei ole määritelty, sillä tehköön kukin reilusti itsensä näköisen tilkun. Erilaisia tekniikoita saa kukin soveltaa samoin mielensä mukaan. Myös applikaatio on sallittua, jopa toivottavaa. Kirjonta-aikaa on vuoden loppuun. Haaveissa olisi komean seinävaatteen valmistuminen seuraavaan Sydäntalvenjuhlaan mennessä.

Erityisesti haluan rohkaista mukaan niitäkin, jotka eivät ole ennen kirjontaneulaan ja lankaan tarttuneet. Tilkut ovat mahtava mahdollisuus harjoitella erilaisia pistoja. Tärkeintä ei ole hieno jälki, vaan se, että kantaa kortensa kekoon yhteisessä projektissa. Apua kirjonnassa saa varmasti esimerkiksi minulta tai muulta Unikankareen väeltä. Mikäli valkoisen tilkun kuvioaihe mietityttää, voimme ideoida sitäkin yhdessä. Olisi hienoa saada kirjontoja mahdollisimman monelta teistä.

Nurjalle puolelle tulee Unikankareen vaakuna, joko laakeriseppeleillä tai ilman.

Eikä tämä projekti ole vain Unikankareen omalle väelle. Mikäli tiesi ovat joskus johtaneet Unikankareen järjestämiin tapahtumiin tai olet joskus kaukaisessa menneisyydessä asustanut Unikankareen mailla, miksipä et kirjoisi muistojasi unikankarelaisista koko pitosalin iloksi?

Tilkkuja saa esimerkiksi viikkotapaamisissa ja tapahtumissa allekirjoittaneelta. Valmiit tilkut toimitetaan samoin unikankareen tiede- ja taideneuvokselle vuoden loppuun mennessä. Minulta voi kysellä myös neuvoja ja lisätietoja seinävaatteesta.

Gytha Bielke

Unikankareen uusi tiede- ja taideneuvos

Tanssiaistunnelmia

Tässä vielä tanssileirin tunnelmia lauantai-illan tanssiaisista. Kuvat on ottanut tanssimestarimme Kaarina Leppälahti. Tanssien nimiä arvaillut olen minä, jolta siis jäi tanssiaisten alkuun välistä illallliskiireitten takia.

Kuvassa on varmaankin joku branle menossa, veikkaisin. Tanssijoita paikalla oli noin 70.


Joku solatanssi selvästi alkamaisillaan...


Tanssiaisissa tarjolla oli myös yllin kyllin virvokkeita tanssaajille: vettä, mehua ja simaa.


Tanssinpyörteissä mm. pitäjämme armas airut Juliote sini-punaisessa mi-parti-mekossaan.

Unikankareen leidejä (?) kahvion puolella. Elina/Yarim teki raskaan työn toimiessaan tanssiaisairuena koko illan ajan. Tonja puolestaan huolehti bardin toimintakunnosta useampaankin otteeseen illan aikana.


Ja tanssi jatkuu...


Olisikos tässä menossa Giddy Promenade?


Pyörimisen hurmaa. Olisiko kyseessä Nine Pin Reel?

Kuvat eteenpäin välitti,

Rouva Gytha Bielke

Keittiökanaa ja pohjatonta vanukasta, seassa muutama menuetti

Unikankareen tanssiväen järjestämä historiallinen tanssileiri on nyt kaiketi kohtuullisen onnistuneesti takana päin. Tarjolla oli kaksi ja puoli päivää tanssia, luentoja tanssihistoriasta, konstruointipajaa, tekniikkatreenejä sekä launtai-illan renessanssi-illallinen ja sen jälkeiset tanssiaiset. Sunnuntainakin ohjelma riitti vielä neljään ja järjestäjät pääsivät jättämään tapahtumapaikan lähempänä seitsemää.

Itse puuhailin tapahtumassa keittiön puolella illallisen pääkokkina, mutta kerkesin sentään tanssiaisten loppuosassa tanssaamaankin. Varsinainen opetusosallistumiseni jäi puoleentoista Elinan ohjaamaan menuettiin munakellon kutsuessa pian takaisin kyökin puolelle.

Lopputulemat tapahtumasta ovat pitkälti positiiviset. Vaikka hommaa oli keittiön puolella olikin suhteellisen paljon, helpottivat korvaamattomat apulaiset aikalailla työtaakkaa. Supertiskarimme Ella selvitti illallistiskit nopeasti ja esitti siinä sivussa vielä muutamat aariat keittiönväelle. Myöskin Susanna ahersi keittiössä koko tapahtuman ajan valittamatta ja iloisin mielin. Myös Mari/ Eleonoora kävi auttamassa keittiössä samoin kuin Johanna, Tonja ja Saija.

Tapahtuman muonitus hoidettiin illallisen ja aamiaspuuron lisäksi kokonaan omin eväin, mikä toisaalta helpotti työtaakkaa, vaikka ihmisten henkilökohtaiset tavarat veivätkin paljon tilaa keittiössä. Illallistähteistä jäi vielä sen verran tähteitä yli, että niistä saatiin koko joukolle vielä rääppiäislounas tähteistä valmistettuine sipulipiirakoineen ja pastalaatikoineen. Kerrankin pääsin myös valmistamaan suunnittelemani ateraikokonaisuuden kahdella edellisella kerralla, kun on tauti kaatanut toipilaaksi juuri ennen tapahtumaa. Hyvä, että Unikankareella osataan ja saadaan paljon aikaiseksi hyvällä yhteistyöllä!

Rouva Gytha Bielke

Miten keskiaikatapahtuma oikein järjestetäänkään?

Unikankare järjestää vuosittain perinteisen keskiaikatapahtuman Sydäntalvenjuhlan. Tänä vuonna ja edellisenäkin tapahtuman järjestelyissä vetovastuu on ollut allekirjoittaneella. Olen nimittäin toiminut tapahtuman pääjärjestäjänä eli keskiaikaseuran omalla slangilla tapahtuman autokraattina. Autokraatin lisäksi tarvitaan myös monia muita henkilöitä, jotta tapahtuma onnistuisi.

Seuran tapahtumissa on yleensä painopiste syömisellä ja hyvällä ruualla, ja sitä on tarjolla paljon. Niinpä tapahtumajärjestelyissä lähes yhtä paljon ellei jopa enemmänkin töitä saa tehdä tapahtuman pääkokki eli seuran slangilla feastokraatti. Hänen vastuulleen kuuluu mm.  pitkäjänteinen suunnittelutyö, kaupassakäynnin organisointi, allergikkojen huomioiminen, apulaisten haaliminen ja sekä sitten kaikkein tärkeimpänä se, että hommat sujuvat keittiössä ja ruuat valmistuvat ajallaan nälkäisten seuralaisten suihin. Itse tapahtuman aikana varmaan eniten töitä tekeekin juuri keittiön väki. Sydäntalvenjuhlassa keittiössä häärii aika monta vuotta peräkkäin voutimme Queniva.  Itse puolestaan hoidan Unikankareen järjestämän  historiallisen tanssileirin pääkokin virkaa, vaikka se ei virallinen keskiaikatapahtuma olekaan.

Sydäntalvenjuhlassa on myös perinteisesti järjestetty Nordic 1000-turnajaiset, joiden järjestelyistä vastaa marski eli seuran virallisella kielellä englanniksi ilmaistuna marshal-in-charge. Sellainen pitää olla kuningaskunnan lain mukaan nimettynä jokaisella tapahtumalla, jossa taistelutoimintaa järjestetään. Marski vastaa taistelijoiden turvallisuudesta ja siitä, että turnajaisissa kaikki sujuu niin kuin pitääkin. Autokraatin ja pääkokin lisäksi myös marski pitää olla nimettynä tapahtumailmoituksessa, jotta häneen voi ottaa tarvittaessa yhteyttä. 

Sydäntalvenjuhlassa kuten monissa muissakin seuran tapahtumissa on myös perinteisesti järjestetty tiede- ja taidekilpailu / näyttely. Tiede- ja taide kilpailusta vastaa yleensä alueen tiede- ja taidevastaava, mutta myös jokin muu asiaan perehtynyt taho voi vastata järjestelyistä.  Tiede- ja taidekilpailussa kilpaillaan siis siitä, kuka on pystynyt parhaiten tuottamaan jonkun keskiaikaisen esineen, esityksen tai muun asian ja dokumentoimaan sen luotettavin lähtein. Näyttelyissä puolestaan parasta työtä ei valita, vaan yleisö saa usein kannustaa osallistujia antamillaan lahjoilla.

Tapahtuman suunnittelu pitää myös aloittaa hyvissä ajoin. Tapahtumapaikan varausten käsittelyyn voi mennä yllättävän paljon aikaa ja seuramme kansainväliset säädökset vaativat tapahtumaimoituksen ilmestyvän kuningaskuntamme lehdessä tarpeeksi monta kertaa, jotta tapahtumasta tulisi virallinen SCA-tapahtuma. Tapahtuman suunnittelu on hyvä aloittaa jo siitä, että ottaa selville, mille viikonlopuille osuvat tärkeimmät kuningaskunnan tasoiset tapahtumat, sille niiden kanssa ei voi olla päällekkäin toista virallista tapahtumaa. Tapahtumailmoitusta lähetettäessä pitää siis olla tärkeimmät avainhenkilöt jo nimettynä sekä tapahtuman budjetin selvillä.

Tapahtumajärjestelyissä tarvitaan myös runsaasti uusia ideoita ja ideoijia. Vaarana kun vuosittain järjestettäissä tapahtumissa on, että ohjelma säilyy vuodesta toiseen pitkälti samana. Siksi järjestinkin torstaina luonani kokouksen, jossa idoitiin kaikenlaista uutta ja jännittävää tämän vuoden Sydäriin. Koska tapahtuma osuu ystävänpäivänviikonlopulle, valikoitui rakkaus ja Pyhä Valentinus aika itsestään selvästi tapahtuman teemaksi.

Nyt on siis saatu kaikki ennen tapahtumailmoituksen eteenpäin lähettämistä tehtävät järjestelyt valmiiksi ja ilmoittautuminen tapahtumaan on saatu avattua. Lisätietoja seuran järjestämästä Sydäntalvenjuhlasta saa siis osoitteesta: http:keskiaika.aaneton.net/midwinterfeast , jossa voi käydä myös ilmoittautumassa tapahtumaan.

Lady Gytha Bielke