Tanssiaistunnelmia

Tässä vielä tanssileirin tunnelmia lauantai-illan tanssiaisista. Kuvat on ottanut tanssimestarimme Kaarina Leppälahti. Tanssien nimiä arvaillut olen minä, jolta siis jäi tanssiaisten alkuun välistä illallliskiireitten takia.

Kuvassa on varmaankin joku branle menossa, veikkaisin. Tanssijoita paikalla oli noin 70.


Joku solatanssi selvästi alkamaisillaan...


Tanssiaisissa tarjolla oli myös yllin kyllin virvokkeita tanssaajille: vettä, mehua ja simaa.


Tanssinpyörteissä mm. pitäjämme armas airut Juliote sini-punaisessa mi-parti-mekossaan.

Unikankareen leidejä (?) kahvion puolella. Elina/Yarim teki raskaan työn toimiessaan tanssiaisairuena koko illan ajan. Tonja puolestaan huolehti bardin toimintakunnosta useampaankin otteeseen illan aikana.


Ja tanssi jatkuu...


Olisikos tässä menossa Giddy Promenade?


Pyörimisen hurmaa. Olisiko kyseessä Nine Pin Reel?

Kuvat eteenpäin välitti,

Rouva Gytha Bielke

Keittiökanaa ja pohjatonta vanukasta, seassa muutama menuetti

Unikankareen tanssiväen järjestämä historiallinen tanssileiri on nyt kaiketi kohtuullisen onnistuneesti takana päin. Tarjolla oli kaksi ja puoli päivää tanssia, luentoja tanssihistoriasta, konstruointipajaa, tekniikkatreenejä sekä launtai-illan renessanssi-illallinen ja sen jälkeiset tanssiaiset. Sunnuntainakin ohjelma riitti vielä neljään ja järjestäjät pääsivät jättämään tapahtumapaikan lähempänä seitsemää.

Itse puuhailin tapahtumassa keittiön puolella illallisen pääkokkina, mutta kerkesin sentään tanssiaisten loppuosassa tanssaamaankin. Varsinainen opetusosallistumiseni jäi puoleentoista Elinan ohjaamaan menuettiin munakellon kutsuessa pian takaisin kyökin puolelle.

Lopputulemat tapahtumasta ovat pitkälti positiiviset. Vaikka hommaa oli keittiön puolella olikin suhteellisen paljon, helpottivat korvaamattomat apulaiset aikalailla työtaakkaa. Supertiskarimme Ella selvitti illallistiskit nopeasti ja esitti siinä sivussa vielä muutamat aariat keittiönväelle. Myöskin Susanna ahersi keittiössä koko tapahtuman ajan valittamatta ja iloisin mielin. Myös Mari/ Eleonoora kävi auttamassa keittiössä samoin kuin Johanna, Tonja ja Saija.

Tapahtuman muonitus hoidettiin illallisen ja aamiaspuuron lisäksi kokonaan omin eväin, mikä toisaalta helpotti työtaakkaa, vaikka ihmisten henkilökohtaiset tavarat veivätkin paljon tilaa keittiössä. Illallistähteistä jäi vielä sen verran tähteitä yli, että niistä saatiin koko joukolle vielä rääppiäislounas tähteistä valmistettuine sipulipiirakoineen ja pastalaatikoineen. Kerrankin pääsin myös valmistamaan suunnittelemani ateraikokonaisuuden kahdella edellisella kerralla, kun on tauti kaatanut toipilaaksi juuri ennen tapahtumaa. Hyvä, että Unikankareella osataan ja saadaan paljon aikaiseksi hyvällä yhteistyöllä!

Rouva Gytha Bielke

Miten keskiaikatapahtuma oikein järjestetäänkään?

Unikankare järjestää vuosittain perinteisen keskiaikatapahtuman Sydäntalvenjuhlan. Tänä vuonna ja edellisenäkin tapahtuman järjestelyissä vetovastuu on ollut allekirjoittaneella. Olen nimittäin toiminut tapahtuman pääjärjestäjänä eli keskiaikaseuran omalla slangilla tapahtuman autokraattina. Autokraatin lisäksi tarvitaan myös monia muita henkilöitä, jotta tapahtuma onnistuisi.

Seuran tapahtumissa on yleensä painopiste syömisellä ja hyvällä ruualla, ja sitä on tarjolla paljon. Niinpä tapahtumajärjestelyissä lähes yhtä paljon ellei jopa enemmänkin töitä saa tehdä tapahtuman pääkokki eli seuran slangilla feastokraatti. Hänen vastuulleen kuuluu mm.  pitkäjänteinen suunnittelutyö, kaupassakäynnin organisointi, allergikkojen huomioiminen, apulaisten haaliminen ja sekä sitten kaikkein tärkeimpänä se, että hommat sujuvat keittiössä ja ruuat valmistuvat ajallaan nälkäisten seuralaisten suihin. Itse tapahtuman aikana varmaan eniten töitä tekeekin juuri keittiön väki. Sydäntalvenjuhlassa keittiössä häärii aika monta vuotta peräkkäin voutimme Queniva.  Itse puolestaan hoidan Unikankareen järjestämän  historiallisen tanssileirin pääkokin virkaa, vaikka se ei virallinen keskiaikatapahtuma olekaan.

Sydäntalvenjuhlassa on myös perinteisesti järjestetty Nordic 1000-turnajaiset, joiden järjestelyistä vastaa marski eli seuran virallisella kielellä englanniksi ilmaistuna marshal-in-charge. Sellainen pitää olla kuningaskunnan lain mukaan nimettynä jokaisella tapahtumalla, jossa taistelutoimintaa järjestetään. Marski vastaa taistelijoiden turvallisuudesta ja siitä, että turnajaisissa kaikki sujuu niin kuin pitääkin. Autokraatin ja pääkokin lisäksi myös marski pitää olla nimettynä tapahtumailmoituksessa, jotta häneen voi ottaa tarvittaessa yhteyttä. 

Sydäntalvenjuhlassa kuten monissa muissakin seuran tapahtumissa on myös perinteisesti järjestetty tiede- ja taidekilpailu / näyttely. Tiede- ja taide kilpailusta vastaa yleensä alueen tiede- ja taidevastaava, mutta myös jokin muu asiaan perehtynyt taho voi vastata järjestelyistä.  Tiede- ja taidekilpailussa kilpaillaan siis siitä, kuka on pystynyt parhaiten tuottamaan jonkun keskiaikaisen esineen, esityksen tai muun asian ja dokumentoimaan sen luotettavin lähtein. Näyttelyissä puolestaan parasta työtä ei valita, vaan yleisö saa usein kannustaa osallistujia antamillaan lahjoilla.

Tapahtuman suunnittelu pitää myös aloittaa hyvissä ajoin. Tapahtumapaikan varausten käsittelyyn voi mennä yllättävän paljon aikaa ja seuramme kansainväliset säädökset vaativat tapahtumaimoituksen ilmestyvän kuningaskuntamme lehdessä tarpeeksi monta kertaa, jotta tapahtumasta tulisi virallinen SCA-tapahtuma. Tapahtuman suunnittelu on hyvä aloittaa jo siitä, että ottaa selville, mille viikonlopuille osuvat tärkeimmät kuningaskunnan tasoiset tapahtumat, sille niiden kanssa ei voi olla päällekkäin toista virallista tapahtumaa. Tapahtumailmoitusta lähetettäessä pitää siis olla tärkeimmät avainhenkilöt jo nimettynä sekä tapahtuman budjetin selvillä.

Tapahtumajärjestelyissä tarvitaan myös runsaasti uusia ideoita ja ideoijia. Vaarana kun vuosittain järjestettäissä tapahtumissa on, että ohjelma säilyy vuodesta toiseen pitkälti samana. Siksi järjestinkin torstaina luonani kokouksen, jossa idoitiin kaikenlaista uutta ja jännittävää tämän vuoden Sydäriin. Koska tapahtuma osuu ystävänpäivänviikonlopulle, valikoitui rakkaus ja Pyhä Valentinus aika itsestään selvästi tapahtuman teemaksi.

Nyt on siis saatu kaikki ennen tapahtumailmoituksen eteenpäin lähettämistä tehtävät järjestelyt valmiiksi ja ilmoittautuminen tapahtumaan on saatu avattua. Lisätietoja seuran järjestämästä Sydäntalvenjuhlasta saa siis osoitteesta: http:keskiaika.aaneton.net/midwinterfeast , jossa voi käydä myös ilmoittautumassa tapahtumaan.

Lady Gytha Bielke

Heraldiikkaa ja teetä

Kiitos Fleinnille teestä ja tilankäytöstä sekä tietokoneen ryöstökäytöstä, kiitos Juliotelle asiantuntija-avusta ja byrokratiantuntemuksesta. Ja kaikille muille paikallaolleille seurasta ja keskustelusta!

Joimme siis teetä ja säädimme vaakunoiden rekisteröintihakemuksia. Lisäksi liitettiin sähköpostilistalle hiukan mutkaista kautta yhden pitäjäläisen uudempi sähköpostiosoite, missä useamman ihmisen asiantuntemus tuli tällä kertaa tarpeeseen.

Netistä löytyi myös hyvä heraldiikkaohjeistus ja sieltä etsittiinkin Quenivan vaakunarekisteröintilomakkeeseen (hui, mikä sanahirvitys se onkin!) oikeanlaisia vaahteranlehden malleja. Ehkäpä Queniva jossain kohtaa selvittää tännekin, mitä kiemuroita vaakunahakemuksessa on tähän mennessä ollut - tai Juliote kertoo seikkaperäisesti, kuinka se hakemus täytetään, esimerkin kanssa. :)

Myös SCA-kattojärjestön Drachenwaldin kuningaskunnan erilaiset rekisteröintilomakkeet löytyivät näppärästi netistä printaten.

Välillä tietysti santsattiin teetä Fleinnin mahtavasta teevalikoimasta, joka on myös siististi laputettu ja purkitettu. Unelmakeittiö!

Valinnanvaraa riitti.

Keskiviikkoisten tapaamistemme idea onkin aika lailla se, että isäntä tai emäntä tarjoaa teet, mukit, kuuman veden ja mahdolliset makeutusaineet. Muu tarjoilu on sitten usein nyyttärimäistä eli joku leipoo jotain tai saamme maistella isännöivän henkilön senkertaisia kokkauskokeiluja (Gytha varsinkin on erittäin ansioitunut keskiaikaleipuri ja maistattaa meillä toinen toistaan herkullisempia piiraita...). Tällä kertaa meille kuitenkin riitti teepaljous kymmenine makuineen.

Välillä etsittiin myös dokumentaatiota Fleinnin nimirekisteröintiin, ja sekin löytyi kätevästi kattojärjestön nettisivulta. Keskiaikaisia nimiä -sivustokin löytyi.

Taustalla puuhailtiin enemmän tai vähemmän asiaankuuluvia käsitöitä, koska ideahan on, että seurassa tulee saatua jotain aikaankin ja on mukavaa tehdä jotain käsillään. Tässä työn alla on smokkipoimutusta pellavaisen esiliinan yläreunaan, ja hyvin näyttää sujuvan. Taustalla piirretään vaahteranlehtiä vaakunahakemukseen ja oli paikalla yksi epäaikainen virkkaustyökin.

Kaiken kaikkiaan hyvä saldo illalle ja mukavaa yhdessäoloa!




Keskustelu aaltoili siellä sun täällä, opettajantyöstä islannin kielen aakkosiin ja heraldiikasta byrokratiaan. Joskus pitäisi ottaa oikein kunnolla ja keskustella vain takkatulen ja pikkupurtavan äärellä jossain illanvietossa... Elina vihjaili jo, että heidän olohuoneestaan löytyisi takkakin, kunhan sopiva ilta(päivä) sattuisi kalenteriin. Suunnitelmissa siis tarinankerrontailta elävöitettyjen persoonien ympäriltä. Millainen on sinun SCA-persoonasi taustatarina?

***

Unikankareen tiede- ja taidepiiri kokoontuu säännöllisesti keskiviikkoisin kello 18 eteenpäin yleensä jonkun jäsenen kotona, riippuen aiheesta ja sen kertaisen alustuksen pitäjästä. Piirin sivulla on tiedot kunkin viikon suunnitellusta ohjelmasta koko syyskaudelle (tai kevätkaudelle, kunhan se koittaa), mutta sähkopostilistalta saa varmimmin ajankohtaisen tiedon ja viime hetken muutokset. Listalla kannattaa olla jo senkin takia, että sinne tulee kaikenlaisesta muustakin kiinnostavasta tapahtumasta mainoksia, esimerkiksi keskiajan historiasta kertovista luennoista, musiikkikonserteista ja näyttelyistä sekä TV-ohjelmista, joita joku jäsen on huomannut järjestettävän lähiaikoina.


Tervetuloa mukaan!

Frú Dísa Alfsdóttir

Kokkauksia

Disa pyysi, että kirjoittaisin kasvivärjäysviikonlopun ruuista jotakin. Varsinainen viikonlopun pääkokki oli Alina, joka oli suunnitellut viikonlpun menun, mutta kyllä minäkin pääsin hyörimään keittiössä kiitettävästi. Reseptit oli otettu Hannele Klemettilän Keskiajan keittiö-kirjasta sekä kauniin valokuvin kuvitetusta Jukka Blomquistin ja Auri Hakomaan teoksesta Keskiajan keittiön salaisuudet.

Lauantaina teimme leipää Hannele Klemettilän ohjeen mukaan, Viljandin ritaripuuroa sekä omenamunakasta. Pekonia ja naurista sisältäväritaripuuroa sisältävä ritaripuuro oli valikoitunut pääruuaksi siksi, että Alinalla on tunnesiteitä Viljandin kaupunkiin.Teimme ruuat tiiviisti ohjeita seuraten ja puurosta tuli valittevasti ehkä hivenen mautonta, joten kannattaa laittaa mausteita ihan kunnolla. Myös uunin lämpiämisen kanssa oli hiukan ongelmia ennen kuin saimme vinkin pönkätä uuninluukun kiinni tarkoitukseen soveltuvalla puukapulalla, joten ruokailumme venyi lähes kuuteen.

Sunnuntainakin tarjolla oli herkullinen ateria, joka ei venynyt niin myöhäiseksi edellisenä päivänä. Lähteet resepteille olivat jälleen nuo samat kaksi kirjaa. Tarjolla oli hunajajuureksia, sipulipinaattipiirakkaa, sipulimuhennosta ja kermapiirakkaa. Ohjeen mukaan piiraaseen piti tulla vain pinaattia, mutta koska sipulia oli vielä riittämiin ja piirakka vaikutti kaipaavan hiukan lisää täytettä, päätimme hiukan soveltaa ohjetta. Itsehän olen yleensä aikalailla soveltava kokki, ja aika harvoin tulee tehtyä sanatarkkaan reseptikirjan ohjeitten mukaan. Piirakasta tuli hyvää ja lisäämäni ylimääräiset mausteet antoivat lisää potkua. Kermapiirakasta puolestaan tuli... hmm... aika nestemäistä. Mutta hyvää yhtäkaikki.

Lady Gytha Bielke

Kasvivärjäystä lokakuun koleudessa

Viime viikonloppuna unikankarelaiset toteuttivat pitkäaikaisen unelmansa ja värjäsivät kasveilla villalankoja.

Elina tarjosi auliisti käyttöömme ison takapihansa ja nuotiopuita, joten saimme käyttää ihan avotulta, joka luo värjäykseen aina oman hienon tunnelmansa. Meillä oli monta ämpäriä (epäaikaisia muovisia) ja kolme isoa kattilaa, joita enempää ei tulisijalle olisi kyllä mahtunutkaan. Lisäksi tarpeistoon kuului siivilä, harsokangas ja runsaasti vettä. Myös kemikaaleja tarvittiin - alunaa ja viinikiveä, sekä etikkaa huuhteluvettä varten.

Langoista jokainen toi omansa ja lisäksi pitäjälle oli hankittu pari vyyhteä Veeraa, joka osoittautui ei-niin-hyväksi värjäyslangaksi, ilmeisesti koinestokäsittelynsä takia. Parhaiten värjäytyivät Bambino ja alpakkalanka, hyviä olivat myös Novitan klassiset 7 veljestä ja Isoveli sekä Saana.

Värjäyskasveja meillä oli kerättyinä sitä, mitä tähän aikaan vuodesta nyt saa: punasipulin ja sipulin kuoria marketista pyydettyinä, kuivattuja kielon lehtiä, kanervia, lupiinin lehtiä, verihelttaseitikkejä ja samettijalkoja sekä ihan verkkokaupasta hankittua krappia eli värimataran juurta.

 
Säiden haltija suosi meitä huimasti ja vaikka lämpötila pysyi matalalla, yhtään ei tuullut eikä ollut edes pilviä taivaalla kumpanakaan värjäyspäivänä. Auringossa oli ihan kohtuullisen mukavaa istuskella porisevan padan ääressä, kuuman teekupillisen ja villapaidan voimin.

Kumpanakin päivänä oli yhteisruokailu, johon kokkasivat Alina ja Gytha. Taitavan kokin tunnistaa siitä, että ruoka on paitsi edullista, myös maistuvaa ja täyttävää. Ruoasta lienee myöhemmin luvassa ihan oma bloggaus...

Hauskinta omasta mielestäni oli tulen ylläpito ja kohentelu, mutta kyllä syömisessä ja ihastelussakin oli puolensa...

Ensin kattilassa keitettiin kasvinpaloja, jotta väri irtoaisi niistä veteen. Sen jälkeen kasvintähteet siivilöitiin liemestä pois. Kuvassa Queniva.

Krapista irtoaa loistavanpunaisia ja tulenoransseja sävyjä.  Lankoja kuumennetaan, ei keitetä enää tässä vaiheessa, joten lämmön pitää olla tasainen. Käytimme samanaikaispuretusta eli lisäsimme alunan ja väriä kirkastavan viinikiven väriliemeen. Langat voi myös esi- tai jälkipurettaa halutessaan, mutta tulos on tavasta/tavoista riippuen erilainen samallakin reseptillä. Langat laitetaan värjäysliemeen vyyhdellä, jotta ne värjäytyisivät mahdollisimman tasaisesti. Vyyhdet myös sidotaan useammasta kohdasta kahdeksikon muotoisilla pasmalangoilla, jotta langat eivät menisi sekoittelun ja pesemisen aikana solmuun.

 

 Langat puristellaan tunnin kuumentamisen jälkeen kuiviksi ja viedään huuhdottaviksi. Lankoja huuhdellaan vähintään 2-3 kertaa niin, että ensimmäinen huuhteluvesi on mahdollisimman lähellä lankojen lämpötilaa ja sitten sitä viilennetään kerta kerralta. Viimeinen huuhtelu on kylmä ja siihen lisätään etikkaa.

Langat kuivatetaan ilmavasti, vaihtoehtoisesti joko vaakatasossa tai ripustettuina haltijalangoista. Jokainen vyyhti on merkitty nimellä ja grammamäärällä, jotta puretuskemikaaleja on liemessä oikea määrä. Veden määrällä ei niinkään ole väliä kuin sillä, paljonko lankaa on ja paljonko kasveja alunperin oli. Kuivattua kasvia tarvitaan vähemmän kuin tuoretta. Mitä puuvartisempi kasvi, sen pidempi keittoaika. Sienet taas eivät tarvitse välttämättä ollenkaan puretusaineita.

Väsähtäneet värjärit ihastelemassa tuloksia... Gytha, Elina, Alina, Queniva ja Elsa. Kuvasta puuttuvat vieraileva tähtemme Vohvelin ritarikunnasta eli Jenny sekä kuvan ottaja eli minä...

Tässä kahden päivän värisaldo. Samastakin värikylvystä tulee kovin paljon erilaisia sävyjä, kuten huomata voi. Luonnonvärien kirjo on monipuolisempi kuin arvaisikaan. Morsinkoa tai indigovärjäystä emme tällä kertaa kokeilleet, sille omistetaan oma viikonloppunsa joskus kevätpuolella. Sitä ennen olisi tarkoitus tehdä pari pienimuotoisempaa kokeilua eri väreillä... Useimmat näistä langoista ovat yksinkertaisen värjäyksen avulla aikaan saatuja. Jos saman langan uittaa useammassa värikylvyssä, lopputulos on vieläkin kirkkaampi ja värikylläisempi.

Keltaiset värit tulevat lupiinista (ei, se ei ole Aarnimetsässä ollenkaan period mutta sillä piti saada aikaan vaalean vihreää. Vuodenaika vaan taitaa olla liian myöhäinen tai sitten ylikeitimme väriliemen ja vihreät sävyt hajosivat kuumuudessa.), kanervasta ja sipulinkuoresta. Tummanvihreä väri on saatu aikaan punasipulin kuorella, ruskeat kauniit sävyt puolestaan kielonlehtikeitteellä. Violetinharmaat värit saatiin puolestaan aikaan samettijalka-nimisellä sienellä, jota ei ollut tällä kertaa riittävästi kuin parinsadan gramman kokoiseen kokeiluun. Punaiset ja oranssit sävyt ovat kotoisin krappiliemestä.

Valkoinen Saana-vyyhti on kuvassa vertailukohtana. Osa langoista oli valkaistuja, osa luonnonvalkoisia ja osa kokeilumielessä harmaita. Harmaista langoista tuli erityisen mielenkiintoisia yhdistelmiä värien kanssa.

Langat kannattaa säilyttää vyyhdellä, koska ne pysyvät parempina löysällä kierteellä kuin tiukasti kerittyinä. Liian tiukkaan kerittyjen lankojen rakenne saattaa ajan mittaan haurastua.

Kiitos värjäreille, kokeille, emännälle, joka sieti sotkujamme sekä isännälle, joka suvaitsi ramppaamistamme!

Unelma elää Unikankareella!
Dísa Alfsdóttir

Unikankareen pitäjä bloggaa!

Saimme viime viikolla idean, että olisi mukava voida esitellä netissä aikaansaannoksiamme. Moni tuttava ja naapuri kyselee, "Mitä te oikein siellä keskiaikaseurassa teette?"

Blogin kautta voimme näyttää muillekin kaikenlaisia kivoja juttuja, joita teemme pitäjän porukalla ja toisinaan vähän muistella vanhojakin.

Myös kirjoittajat esitellevät itsensä ajan mittaan, jotta saadaan myös persoonallisuuksia Unikankareelta näkymään.

Muistattehan, että kaikki Turussa eli Unikankareella päin liikkuvat ovat tervetulleita mukaan toimintaamme milloin vain! Joka viikko löytyy jotain ainakin talvikauden aikana.

Terveisin
Rouva Dísa Alfsdóttir