Elina tarjosi auliisti käyttöömme ison takapihansa ja nuotiopuita, joten saimme käyttää ihan avotulta, joka luo värjäykseen aina oman hienon tunnelmansa. Meillä oli monta ämpäriä (epäaikaisia muovisia) ja kolme isoa kattilaa, joita enempää ei tulisijalle olisi kyllä mahtunutkaan. Lisäksi tarpeistoon kuului siivilä, harsokangas ja runsaasti vettä. Myös kemikaaleja tarvittiin - alunaa ja viinikiveä, sekä etikkaa huuhteluvettä varten.
Langoista jokainen toi omansa ja lisäksi pitäjälle oli hankittu pari vyyhteä Veeraa, joka osoittautui ei-niin-hyväksi värjäyslangaksi, ilmeisesti koinestokäsittelynsä takia. Parhaiten värjäytyivät Bambino ja alpakkalanka, hyviä olivat myös Novitan klassiset 7 veljestä ja Isoveli sekä Saana.
Värjäyskasveja meillä oli kerättyinä sitä, mitä tähän aikaan vuodesta nyt saa: punasipulin ja sipulin kuoria marketista pyydettyinä, kuivattuja kielon lehtiä, kanervia, lupiinin lehtiä, verihelttaseitikkejä ja samettijalkoja sekä ihan verkkokaupasta hankittua krappia eli värimataran juurta.
Säiden haltija suosi meitä huimasti ja vaikka lämpötila pysyi matalalla, yhtään ei tuullut eikä ollut edes pilviä taivaalla kumpanakaan värjäyspäivänä. Auringossa oli ihan kohtuullisen mukavaa istuskella porisevan padan ääressä, kuuman teekupillisen ja villapaidan voimin.
Kumpanakin päivänä oli yhteisruokailu, johon kokkasivat Alina ja Gytha. Taitavan kokin tunnistaa siitä, että ruoka on paitsi edullista, myös maistuvaa ja täyttävää. Ruoasta lienee myöhemmin luvassa ihan oma bloggaus...
Hauskinta omasta mielestäni oli tulen ylläpito ja kohentelu, mutta kyllä syömisessä ja ihastelussakin oli puolensa...
Ensin kattilassa keitettiin kasvinpaloja, jotta väri irtoaisi niistä veteen. Sen jälkeen kasvintähteet siivilöitiin liemestä pois. Kuvassa Queniva.
Krapista irtoaa loistavanpunaisia ja tulenoransseja sävyjä. Lankoja kuumennetaan, ei keitetä enää tässä vaiheessa, joten lämmön pitää olla tasainen. Käytimme samanaikaispuretusta eli lisäsimme alunan ja väriä kirkastavan viinikiven väriliemeen. Langat voi myös esi- tai jälkipurettaa halutessaan, mutta tulos on tavasta/tavoista riippuen erilainen samallakin reseptillä. Langat laitetaan värjäysliemeen vyyhdellä, jotta ne värjäytyisivät mahdollisimman tasaisesti. Vyyhdet myös sidotaan useammasta kohdasta kahdeksikon muotoisilla pasmalangoilla, jotta langat eivät menisi sekoittelun ja pesemisen aikana solmuun.
Langat puristellaan tunnin kuumentamisen jälkeen kuiviksi ja viedään huuhdottaviksi. Lankoja huuhdellaan vähintään 2-3 kertaa niin, että ensimmäinen huuhteluvesi on mahdollisimman lähellä lankojen lämpötilaa ja sitten sitä viilennetään kerta kerralta. Viimeinen huuhtelu on kylmä ja siihen lisätään etikkaa.
Langat kuivatetaan ilmavasti, vaihtoehtoisesti joko vaakatasossa tai ripustettuina haltijalangoista. Jokainen vyyhti on merkitty nimellä ja grammamäärällä, jotta puretuskemikaaleja on liemessä oikea määrä. Veden määrällä ei niinkään ole väliä kuin sillä, paljonko lankaa on ja paljonko kasveja alunperin oli. Kuivattua kasvia tarvitaan vähemmän kuin tuoretta. Mitä puuvartisempi kasvi, sen pidempi keittoaika. Sienet taas eivät tarvitse välttämättä ollenkaan puretusaineita.
Väsähtäneet värjärit ihastelemassa tuloksia... Gytha, Elina, Alina, Queniva ja Elsa. Kuvasta puuttuvat vieraileva tähtemme Vohvelin ritarikunnasta eli Jenny sekä kuvan ottaja eli minä...
Tässä kahden päivän värisaldo. Samastakin värikylvystä tulee kovin paljon erilaisia sävyjä, kuten huomata voi. Luonnonvärien kirjo on monipuolisempi kuin arvaisikaan. Morsinkoa tai indigovärjäystä emme tällä kertaa kokeilleet, sille omistetaan oma viikonloppunsa joskus kevätpuolella. Sitä ennen olisi tarkoitus tehdä pari pienimuotoisempaa kokeilua eri väreillä... Useimmat näistä langoista ovat yksinkertaisen värjäyksen avulla aikaan saatuja. Jos saman langan uittaa useammassa värikylvyssä, lopputulos on vieläkin kirkkaampi ja värikylläisempi.
Keltaiset värit tulevat lupiinista (ei, se ei ole Aarnimetsässä ollenkaan period mutta sillä piti saada aikaan vaalean vihreää. Vuodenaika vaan taitaa olla liian myöhäinen tai sitten ylikeitimme väriliemen ja vihreät sävyt hajosivat kuumuudessa.), kanervasta ja sipulinkuoresta. Tummanvihreä väri on saatu aikaan punasipulin kuorella, ruskeat kauniit sävyt puolestaan kielonlehtikeitteellä. Violetinharmaat värit saatiin puolestaan aikaan samettijalka-nimisellä sienellä, jota ei ollut tällä kertaa riittävästi kuin parinsadan gramman kokoiseen kokeiluun. Punaiset ja oranssit sävyt ovat kotoisin krappiliemestä.
Valkoinen Saana-vyyhti on kuvassa vertailukohtana. Osa langoista oli valkaistuja, osa luonnonvalkoisia ja osa kokeilumielessä harmaita. Harmaista langoista tuli erityisen mielenkiintoisia yhdistelmiä värien kanssa.
Langat kannattaa säilyttää vyyhdellä, koska ne pysyvät parempina löysällä kierteellä kuin tiukasti kerittyinä. Liian tiukkaan kerittyjen lankojen rakenne saattaa ajan mittaan haurastua.
Kiitos värjäreille, kokeille, emännälle, joka sieti sotkujamme sekä isännälle, joka suvaitsi ramppaamistamme!
Unelma elää Unikankareella!
Dísa Alfsdóttir
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti